Ranska: Ei huivia, ei ristiä, ei kakkua

Ranskassa puhaltavat raikkaat tuulet. Ne ajavat irrationalismin aaveet, suvaitsemattomuuden ja ahdistuksen ulos koulurakennuksista vapauttaen monet pienet hartiat synkästä ja raskaasta taakasta. Uskonnollisten symbolien, muun muassa islaminuskoisten huivien ja kristittyjen ristien, kielto turvaa lapsille perusihmisoikeudet kasvaa vapaina ja tasavertaisina kansalaisina. Kukaan ei ole syntynyt kristityksi, muslimiksi, juutalaiseksi tai sikhiksi.

Puolustamalla sekulaarista identiteettiään ja vakuuttamalla sitoutumistaan yksilönvapauteen, Ranska on ottanut merkittävän askeleen fundamentalismin kitkemiseksi, mikä on ollut vallalla Iranin vallankumouksesta alkaen, sotaisan islamilaisuuden nostaessa päätään. Tämä rohkaisee suuresti vapauden ja edistyksen puolella olevia. Sekularismi ei ole vain Ranskan perustuslain tukipilari vaan nykyaikaisen sivilisaation ydin; sitä pitää puolustaa kaikkia sellaisia uskonnollisia pyrkimyksiä vastaan, jotka yrittävät mitätöidä historian saavutukset.

Uskonnollisten symbolien kielto valtiollisissa oppilaitoksissa ja julkisissa hallintoelimissä ei ole niin uusi asia, kuin islamilaisten fundamentalistien parkaisu ja kristillisten kirkkojen karkea tuomitseminen antaa ymmärtää. Ranskan perustuslaki suojelee "maallikkoyhteiskunnan" periaatetta ja heijastuu vuoden 1905 jälkeen säädetyissä laeissa. Ristejä ja huiveja ei ole ollut Ranskan kouluissa vuosikymmeniin. Katolisen kirkon dominoiva vaikutus, jota vastaan maallikkojen piti alkujaan suojautua, oli taltutettu, ja Pohjois-Afrikasta tulleiden islaminuskoisten maahanmuuttajien kasvava joukko yritti sopeutua uuteen yhteiskuntaan, jossa uskonto oli yksinomaan yksityisasia.

Välikohtaus syntyi kun vuonna 1979 Iranissa valtaan siirtynyt fundamentalistinen hallitus levitti agressiivisesti musliminaisten pukeutumismääräyksiä. Kiistat huivien käytöstä ovat voimistuneet viimeisten vuosien aikana. Kristilliset kirkot yrittivät käyttää tilaisuutta hyväkseen ja kääntää historian rattaita taaksepäin He vuodattivat krokotiilin kyyneliä vainottujen muslimien puolesta, toivoen samalla, että huivien suojissa he saisivat salakuljetettua ristitkin takaisin koululuokkiin. Mutta ranskalainen sekularismi voitti ja jatkaa malliesimerkkinä olemista.

Ranskalaisen "maallikkoyhteiskunnan" periaate takaa uskonnon harjoittamisen vapauden, mutta ei allekirjoita eikä tue mitään uskontoa. Valtio ja kirkko ovat täysin erillään toisistaan. Käsitys eroaa oleellisesti toisesta sekularismin "tulkinnasta", joka monessa maassa nykyisin vallitsee. Se ei sulje uskontoa pois yhteiskunnasta, mutta "korjaa" yhden yhteisön etuoikeutetun aseman kutsumalla kaikki muutkin saman pöydän ääreen. Jokaisella yhteisöllä on sananvalta ja ne saavat oman osansa kakusta. Jotkut yhteisöt kelpuuttavat jopa sekularistit tähän joukkoon yhtenä uskontona vääristäen näin maallikkoyhteiskunnan periaatteet nurinkurisiksi.

Ranskassa ei tällaista jaettavaa kakkua ole. Mutta siellä koulut puolustavat lapsen yksilönvapauksia. Ne ovat sekulaarisia turva-alueita, jonne uskonnon kynnet eivät yllä ja joissa lasten herkät mielet voivat rauhassa opetella oman vakaumuksensa muodostamista ja omien päätösten tekemistä.

Käännös: Asta Leppänen

Suomi: Kirkosta eroaminen mahdollista nyt myös internetissä

Tampereen Vapaa-ajattelijat suunnittelivat WWW-sivun nimeltä www.eroakirkosta.fi Sen kautta ihmiset voivat täyttää valmiin eroamislomakkeen, johon vaaditaan vain nimi ja henkilötunnus. Kirkosta eroa haluavat voivat sitten yksinkertaisesti tulostaa kaavakkeen ja postittaa sen maistraattiin. Jopa postimaksu on maksettu eroajan puolesta. Sivusto julkaistiin 21.11.2003 ja vuoden loppuun mennessä sivun kautta on lähetetty jo 1400 eroanomusta. Sivusto on ollut esille monessa mediassa, mm.

Suomen suurimmissa lehdissä ja pääuutislähetyksissä. Sivun suosio jatkuu edelleen vakaana.

Eräiden ennakkotietojen mukaan viime vuonna Suomessa kirkosta erosi 30 000 ihmistä kun vuonna 2002 eronneita oli noin 16 000.

Jori Mäntysalo

Swazimaa: Ihmisuhreja aidsia ja köyhyyttä vastaan

Etelä-afrikkalainen Swazimaan kuningaskunta on kauhun vallassa erikoislaatuisten ja karmivien murhien takia. Uhrit ovat lapsia tai heikkoja ja avuttomia aikuisia; tappajat enimmäkseen palkattuja ammattilaisia. Saaliina on ihmisliha. Uhrista leikataan pieniä paloja kainaloista, sormia tai osia sisäelimistä ja viedään noitatohtorille, joka valmistaa niistä sekä muista makaabereista aineksista ihmelääkkeen. Tämän taikajuoman uskotaan sisältävän uhrin elämänvoiman, ja tekevän nauttijastaan haavoittumattoman, voimakkaan ja varakkaan. Väitetään, että lääkkeen vaikutus on erityisen voimakas, mikäli uhri on lihaa leikattaessa vielä elossa.

Tällaisia ihmisuhrauksia on havaittu aikaisemminkin. Poliisi on raportoinut vuosittain silvottujen ruumiiden löydöistä. Viime aikoina tapausten lukumäärä on kuitenkin voimakkaasti kasvanut, ja niin on paniikkikin. Swazimaan päivälehdet ovat sitä mieltä, että tapahtumilla on yhteys politiikkaan. Uhraamisten määrä lisääntyi yhtäkkisesti vaalivuosina 1998 ja 2003. Joitakin henkilöitä on pidätetty ja saatettu oikeuden eteen, toistaiseksi ei kuitenkaan ole pystytty todistamaan murhien yhteyttä poliitikkoihin. Eikä noitatohtoreiden salaperäisiä asiakkaita tunneta, he jäävät harvoin kiinni.

Massamurhaaja David Simelane tunnusti tappaneensa 63 naista ja lasta kolme vuotta sitten. Hänen tapauksensa on lisännyt pelkoa ja jännitystä. Outoa kyllä, tähän mennessä ei ole pystytty osoittamaan tappoiko Simelane uhrinsa kerätäkseen ruumiinosia ihmelääkkeitä varten. Oikeudenkäyntiä häntä vastaan ei ole vielä aloitettu, ja tämä viivästyminen on monien mielestä todiste siitä, että hän on vahvojen poliitikkojen suojeluksessa.

Tohtori Thandle Malepe, Manzinin kansallisen psykiatrisen keskuksen johtaja, selittää uhraamismäärien kasvun lisääntyneillä sosiaalisilla paineilla. Swazimaan HIV-tartuntaluvut ovat maailman korkeimpia; lähes 40% aikuisista on arvioitu olevan HIV-positiivisia. Nopeasti etenevä sairaus lietsoo talouden heikkenemistä ja perinteisen perheyhteisön hajoamista. Suuren henkilökohtaisen epävarmuuden hetkellä monet hämmentyneet tai häiriintyneet ihmiset asettavat toivonsa maagisiin parannuskeinoihin, sanoo tohtori Malepe.

Käännös: Antti Karttinen

Norja: Valtionkirkko - kyllä vai ei?

Pitäisikö Norjassa olla valtionkirkko? Niukka enemmistö norjalaisista oli äskettäin sitä mieltä, että pitäisi. Norjalaisen päivälehden Aftenpostenin mukaan viimeisimmässä tutkimuksessa 40% vastaajista halusi säilyttää Norjan luterilaisen valtionkirkon aseman, kun taas 36% halusi valtionkirkkojärjestelmän poistettavaksi; 24% vastaajista ei osannut sanoa. Vain vuotta aikaisemmin kyselytutkimusten tulokset olivat merkittävästi erilaiset: ainoastaan 28% oli valtionkirkon puolesta, mutta 42% oli vastaan ja 30% ei osannut sanoa. Tilastot osoittavat, että ennen viimeisintä heilahdusta Norjan valtionkirkon kannatus on laskenut tasaisesti yli kymmenen vuoden ajan. Norjassa on vahva ja erittäin aktiivinen humanistijärjestö, joka vastustaa luterilaisen kirkon monopoliasemaa.

Käännös: Antti Karttinen