Uutiskooste # 154

Plan your visit to India now for the Year End

Fourth International Rationalist Conference

26-29 December 2006 at New Delhi

For more details and registration, write to
Conference@rationalistinternational.net

Ateistitaistelija ja "The Fable of Christ – Kristuksen myytti" oppikirjan kirjoittaja Luigi Cascioli on viimeinkin tuonut tapauksensa Euroopan Ihmisoikeustuomioistuimeen Strasbourgiin. Jutun ottaa käsiteltäväkseen kuuluisat asianajajat Giovanni Di Stefano ja Domenico Marinelli, jotka ovat toimineet useissa korkean poliittisen profiilin jutuissa, kuten mm. Saddam Husseinin, Tarek Azizin, Telekom Serbian ja Milosevichin tapauksissa.

Luigi Cascioli väittää, että ei ole olemassa minkäänlaista puolueetonta ja luotettavaa todistusaineistoa Jeesuksen historiallisesta olemassaolosta ja syyttää Roomalaiskatolista kirkkoa ihmisten pettämisestä ja taloudellisen hyödyn saamisesta kahdentuhannen vuoden ajan Kristuksen myytillä. Casciolin kirkon virassa toimivana ydinmiehenä on hänen vanha koulukaverinsa, italialaisen Viterbo - pitäjän pappina toimiva Isä Enrico Righi, 76, jota Cascioli syytti kolme vuotta sitten tekemistään rikoksista. Tuomalla avoimesti esille kirkon väitteet Jeesuksen historiallisesta olemassaolosta pitäjän sanomalehdessä Righi "väärinkäytti julkista hyväuskoisuutta" ja "esiintyi" historiallisena Jeesus Kristuksen hahmona, molempien syiden ollessa rangaistavia tekoja Italian rikoslaissa. Cacioli hävisi juttunsa katolisen Italian oikeusistuimissa mutta täytti vaadittavat pykälät siirtääkseen jutun Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen käsiteltäväksi. Toistaiseksi Vatikaani on kieltäytynyt kommentoimasta asiaa.

Sanal Edamaruku paljastaa reinkarnaatioväitteitä suorassa televisiolähetyksessä

Usko reinkarnaatioon, eli uudestisyntymiseen, on Intiassa hyvin laajalle levinnyttä ja juurtunutta. Sitä inspiroivat hindulaisuuden uskonnolliset uskomukset sekä toiveet siitä, että ahdistavista sosiaalisista realiteeteista voisi olla jokin pakoreitti toiseen, parempaan elämään. Tarut uudestisyntymisestä tarttuvat ihmisten mielikuvitukseen ja leviävät nopeasti varsinkin Intian maaseudun köyhän väestön keskuudessa.

Yhteistyössä Star TV:n, yhden suurista maanlaajuisista Hindin kielisistä kanavista, kanssa Sanal Edamaruku paljasti kaksi reinkarnaatiotapausta muutaman viikon sisällä. Hän rohkaisi ja mahdollisti miljoonia ihmisiä kautta Intian kohtaamaan tämän taikauskon järjellä, kun he siihen törmäävät.

Suorassa lähetyksessä 30.3.2006 Star TV esitteli reinkarnaatiotapauksen Bagpatin kylässä Pohjois-Intian Haryanan osavaltiossa. Kyläläiset tungeksivat pihalla, jossa yksi heistä, n. 30-vuotias mies, esitteli 4-vuotiaan poikansa TV-kameroille. Joitain kuukausia sitten, poika ilmaisi pelkoa nähdessään traktorin, isä kertoi toimittajalle. Kummallisesti, hän alkoi pian väittää nimensä olevan Pavithra - rikas naapurikyläläinen maanviljelijä, jonka ryöstäjät tappoivat viisi vuotta sitten. Hänet ammuttiin, kun hän ajoi traktorillaan. Luoti osui häntä niskaan ja hän kuoli siihen paikkaan.

Todistaakseen, että hänen poikansa on Pavithran reinkarnaatio, isä piteli häntä kameroiden edessä ja kyseli toistuvasti: Mikä on nimesi? Mikä on isäsi, äitisi, siskosi nimi? Ja mihin luoti osui sinua? Poika vastaili isänsä tarinan mukaisesti. Epäröimättä lainkaan hän kertoi nimekseen Pavithran ja sukulaistensa nimiksi Pavithran sukulaisten nimet. Kun häneltä kysyttiin luodista, hän osoitti omaa niskaansa; Tähän! Se teki kyläläisiin vaikutuksen ja he olivat täysin vakuuttuneita, että poika oli Pavithran reinkarnaatio. Ja niin oli myös kuolleen miehen perhe, joka oli jo ottanut lapsen kotiinsa ja harkitsi tämän adoptoimista.

Sanal Edamaruku osoitti joitakin puutteita ja ristiriitoja tapauksessa. Esimerkiksi Pavithran kuoleman ja pojan syntymän päivämäärät eivät sopineet yhteen. Niiden välillä oli kahden vuoden aukko, jolloin "sielu" olisi joutunut olemaan ilman ruumista. Kaikkein häiritsevintä oli kuitenkin, että pojan vastaukset olivat selvästi opeteltuja. Sen jälkeen, kun hän oli vastannut monia kertoja "oikein" isänsä iäti muuttumattomaan viiden kysymyksen sarjaan, toimittaja kysyi samat kysymykset eri järjestyksessä ja lapsi toisti välittämättä saman monotonisen vastauslitanian kuin papukaija: Mikä on isäsi nimi? -Tähän! (Hän osoitti omaa niskaansa.) Kummallista kyllä, tämä ei häirinnyt ketään ennen kuin se tuotiin esiin.

Koska maanviljelijän kohtalo oli ollut kaikkien huulilla joitain vuosia takaperin, ei siinä että lapsi oli tietoinen nimistä ja yksityiskohdista ollut mitään erikoista tai ihmeellistä. Reinkarnaatioväitteet alkavat usein lapsen fantasiasta iässä, jolloin uni ja todellisuus eivät ole vielä kunnolla erottuneet toisistaan, Sanal Edamaruku selittää. Toistamalla fantasioitaan uudestaan ja uudestaan lapset kasvattavat ja muokkaavat niitä ympäristön reaktioiden mukaan täydellisiksi tarinoiksi ja uskovat, että ne ovat totta. Tässä tapauksessa fantasian kasvatti ilmiselvästi pojan isä, joka toimi väitteen puhemiehenä.

On hyvin mielenkiintoista, että kaikki reinkarnaatiotarinat ovat - tiedostetusti tai tiedostamattaan - sopivia sosiaalisen aseman nostamiseen. Se on aina köyhän perheen lapsi, joka väittää - ja häntä tukevat vanhemmat ja onnen toivottajat - olevansa verraten rikkaamman perheen uudestisyntynyt jäsen, ei koskaan toisinpäin. Tämä selittää, miksi tällaiset tarinat ovat yleensä hyvin kestäviä. Ne tarjoavat etuja kaikille osallisille. Lapselle ja tämän vanhemmille, se on matkalippu parempaan tulevaisuuteen; toinen perhe saa lohtua ajatuksesta, että heidän väkivalloin viety omaisensa palaa lapsena. Ja yleisö taas löytää helpotusta uskosta, että heitäkin voisi odottaa parempi elämä kuoleman jälkeen.

Tästä syystä sananvapaus ja ilmaisunvapaus ovat niin keskeisesti sidoksissa muiden vapauksien puolustamiseen. Yhtä ei voi puolustaa puolustamatta samalla muita. Yhtä ei voi puolustaa puolustamatta samalla oikeutta poliittiseen turvapaikkaan, lakko-oikeutta, työntekijöiden oikeutta järjestäytyä, työntekijöiden oikeuksia, naisten ja lasten oikeuksia, oikeutta elää uskonnosta vapaassa yhteiskunnassa, oikeutta tasa-arvoon ja vapauteen, yleisiä ihmisoikeuksia, oikeutta uskontoon ja ateismiin ja uskomiseen yksityisasiana, oikeutta elää elämää, joka on 21. vuosisadan humanismin arvoista, ja tietysti myös päin vastoin. Ihmisyyttä ei voi puolustaa ilman sananvapautta ja oikeutta ilmaista mielipiteensä.

Toisessa Star TV:n ohjelmassa yhdeksän perheenjäsentä Punjabin kylästä tuotiin TV-studioon, jotta tarina 3-vuotiaasta tytöstä, jonka uskottiin olevan reinkarnaatio, kasattaisiin kokoon. Sanal Edamaruku aloitti tutkimuksensa ennen lähetyksen alkua vierailijoiden odotushuoneessa sivumennen haastatellen kaikkia perheenjäseniä. Tässä tapauksessa oli jotain erikoista: pikkutytön perhe oli islaminuskoinen, kun taas edesmennyt nuori nainen kaukaisesta Delhin lähellä sijaitsevasta kylästä oli ollut hindu. Naisen ollessa raskaana hänen miehensä hylkäsi hänet. Hän kuoli lääkärintodistuksen mukaan keuhkokuumeeseen. Tämä tapahtui kolme vuotta sitten, sopien aikaan, jolloin hänen "reinkarnaationsa" oli syntynyt. Pieni tyttö väitti omaavansa naisen nimen ja näytti ylpeänä korvannipukoitaan, jotka muka näyttivät painaumia raskaista korvakoruista, joita edesmennyt käytti.

Ainoa edesmenneen naisen perheen edustaja studiossa oli hänen 15-vuotias veljentyttärensä, joka oli ollut hänelle hyvin läheinen. "Reinkarnaation" tunnistaminen tapahtui tämän saman veljentyttären kautta, joka sattui asumaan samassa Punjabin kylässä kuin lapsen perhekin. Veljentyttären koulu oli lastentarhan vieressä, jossa pikkutyttö kävi ja he kaksi ystävystyivät keskenään. On helppo arvata, kuinka lapsi sai tietonsa ystävänsä tädistä ja tämän korvakoruista. Oli myös selvää, että veljentytär, joka ei koskaan päässyt yli rakkaan ja epäonnisen tätinsä kuolemasta, oli hyvin onnellinen nähdessään tätinsä elävän tässä ystävällisessä pikkutytössä. Kyseltäessä, toinenkin mielenkiintoinen tarinan osa kävi ilmi. Kylässä oli ollut vahvaa kritiikkiä hindulaisen veljentyttären ja muslimipikkutytön ystävyyttä kohtaan. Se hiljeni välittömästi, kun reinkarnaatiotarina tuli esiin.

Epäilykset siitä, että veljentytär oli tämän reinkarnaation puhemies, osoittautuivat oikeiksi. Selvisi, että hän oli onnistuneesti levittänyt hämmennystä naisen kuolintavasta. Uskomuksen mukaan vain väkivaltaisen kuoleman - murhan tai onnettomuuden - kokeneet ovat oikeutettuja syntymään uudestaan. Koska veljentyttärellä oli suuri halu todistaa reinkarnaatio, hän kuvitteli tädilleen erilaisen kuoleman. Hän väitti, että hänen tätinsä olisi kuollut polkupyöräonnettomuudessa, ja että hän itse olisi nähnyt ruhjeet ja mustelmat tätinsä kuolleessa ruumiissa. Hänen tarinassaan oli monia ristiriitoja, mutta silti pikkutytön perhe sekä jotkut hänen oman (poissaolevan) perheensä jäsenistä uskoivat sen. Lääkärintodistus kuitenkin paljasti hänet.

Sanal Edamarukun molempien tapausten järkevä ja varovainen käsittely muistutti, että taikauskon paljastaminen ilman siihen kietoutuneiden ihmisten ajattelemista, voi aiheuttaa paljon vahinkoa. Tunnin mittaisessa suorassa TV-lähetyksessä on tuskin mahdollista auttaa taikauskon uhreja vastustamaan sosiaalisia ja psykologisia viettejään heidän järjettömien ajatustensa ja toimintansa taustalla. Taktiikalla ja suurella taidolla Sanal Edamarukun kuitenkin onnistui aljastaa absurdit väitteet reinkarnaatiosta sekä niiden juuret ja mekanismit peräänantamattomasti yleisölle, aiheuttamatta uhreille sellaista tuskaa tai henkilökohtaista häpeää, joka voisi vahingoittaa heidän mielenterveyttään.

Tutkimusprojekti, joka tähtäsi pelastamaan multimiljärdöörien rukous-teollisuuden, koki takaiskun

Vihdoinkin on olemassa selvää tilastollista näyttöä ilmiselvälle asialle: sydänpotilaiden leikkauksen jälkeiselle toipumiselle ei ole minkäänlaista hyötyä siitä rukoileeko heidän terveytensä puolesta joku vai ei. Mutta rukoilulla on kuitenkin jokin vaikutus: se kohottaa huomattavasti lääketieteellisten komplikaatioiden mahdollisuutta.

Pitkään odotetut lääketieteellisen tutkimuksen tulokset rukouksen mahdollisista voimista pelastaa sepelvaltimo-ohitusleikkauspotilaita, jotka julkaistiin The American Heart Journalin uusimmassa numerossa, ovat aikamoinen paukku rukoilun painostusryhmälle. Selvisi, että niistä potilaista, joille kolmen eri seurakunnan munkit ja nunnat jakelivat rukouksiaan, 18 prosenttia kärsi leikkauksen jälkeisistä komplikaatioista, kuten sydänkohtauksista ja halvauksista, kun taas heistä, jotka eivät saaneet hengellistä tukea, vain 13 prosenttiä koki vastaavia komplikaatioita. Eniten leikkauksen jälkeisiä komplikaatioita todettiin niiden potilaiden joukossa, joille kerrottiin, että joku rukoilee heidän terveytensä puolesta. Heistä 59 prosenttia kärsi leikkauksen jälkeisistä komplikaatioista, kuten epäsäännöllisestä sydämen sykkeestä jne. – kun taas vain 51 prosenttia niistä potilaista, jotka eivät tienneet, että heidän puolestaan rukoiltiin, kokivat vastaavia ongelmia.

Tutkimusta tehtiin melkein 10 vuoden ajan ja siinä tarkkailtiin 1802:ta potilasta kuudesta eri sairaalasta. Tutkimusta pidetään tieteellisesti kaikkein täsmällisimpänä alansa tutkimuksena. Tutkimus on vakavasti häirinnyt kristillisiä propagandisteja, varsinkin sen vuoksi, että sen vetäjänä toimi sydäntautilääkäri Herbert Benson, Bostonissa sijaitsevan mielen ja ruumiin lääketieteelisen instituutin johtaja, joka kannattaa teoriaa, että "esirukoilu" auttaa potilaiden paranemista. Tohtori Benson "todisti" tekopyhää teoriaansa aikaisemmassa, improvisoidummassa tutkimuksessa, ennen kuin hän otti perusteellisen tieteellisen tutkimuksen haasteen vastaan, tinkimättä suunnitelmistaan pitää kepulikonstit ukopuolella. Tiedemiehenä hänen on hyväksyttävä hieman uskontoa rienaavat tulokset, siitä huolimatta Benson osoitti pettymyksensä ja julisti, että tämä ei ollut viimeinen sana rukoustutkimuksen saralla.

Vaikuttaa suorastaan naurettavalle kun 21:n vuosisadan tiedemiehet vakavissaan yrittävät todistaa, että rukoilu auttaa – tai edes harkitsevat mahdollisuutta, että se auttaisi. On absurdia kuvitella ilmiön tieteellisen tutkimuksen olevan ristiriidassa tieteen periaatteiden/sääntöjen kanssa. Mutta rukouksen tutkimus nauttii suurta maailmanlaajuista mielenkiintoa ja valtaisaa tukea. Tutkimus on syönyt 2.4 miljoonaa Yhdysvaltain dollaria ja on vahvasti John Templeton säätiön sponsoroima, mikä tukee hengellisiä tutkimuksia. Yhdysvalloissa on tehty ainakin 10 vastaavanlaista pienemmän mittakaavan tutkimusta kuuden viime vuoden aikana. Rukous – ei mikään yksityinen keskustelu jonkin henkilökohtaisen Jumalan kanssa vaan uskovaisten palkkaama ammattimainen väliintulo – on kaikkein kukoistavin bisnes maailmanlaajuisesti niin temppeleissä, moskeijoissa kuin kirkoissakin. Se on tukipilari, jonka varassa monet monikansalliset liike-elämän yhtiöt lepäävät. Jos usko rukouksen voimaan vähenee, niiden taloudellinen perusta on mennyttä ja ne kaatuvat kuin korttitalot. Kristilliset kirkot Euroopassa ja Yhdysvalloissa ovat alkaneet maksimoida voittojaan tilaamalla rukoustyön palveluja halpatyövoiman maista kuten Intiasta: Esimerkiksi Keralassa sadat papit rukoilevat rutiininomaisesti ja systemaattisesti tuntemattomien asiakkaidensa puolesta kaukana lännessä (jotka eivät muuten edes ymmärtäisi rukoilijoidensa kieltä). Mutta jokaisella poojalla*, jokaisella kynttilällä ja jokaisella Ave Marialla on hintansa.

Kiinnostavaa kyllä rukoustutkimuksen painopiste on viime aikoina muuttunut Pääkysymys ei olekaan enää siinä, että josko rukous on suoranaisesti jumalallisten voimien vastaus, vaan jos se riippumatta Jumalan myötämielisyydestä tai edes sen olemassaolosta – jollakin tapaa toimii psykologisten ja muiden mekanismien pohjana. Huolimatta rukoilijoiden painostusryhmän epätoivoisista yrityksistä pelastaa heidän huojuvasti "tieteellisesti todistettu" perustansa, että rukoukset toimivat, on huojentavaa, että tuloksia ei voida enää käyttää vakuuttamaan "rukoilijat-yhtiön = prayers inc:in" asiakkaita.