Uutiskooste # 159

Suunnittele matka Intiaan loppuvuodeksi

Neljäs kansainvälinen rationalistikonferenssi

26-29 joulukuuta New Delhissä, Intiassa

Lisätietoja ja ilmoittautumiset
Conference@rationalistinternational.net

Kun muistelemme kahta viimeistä vuosisataa, ihmiskunta voi juhlia järjen, kehityksen ja emansipaation riemuvoittoa. Tyrannijumalat ovat paljastuneet pahvipeikoiksi. Julmat ja väkivaltaiset voimat, jotka säätelivät keskiaikaa, on karkotetu ihmisten mielistä suurimmasta osasta maailmaa. Kehityksen rattaat pyörivät huikeaa vauhtia. Tieteellinen tutkimus ja teknologia parantavat elämäämme ja laajentavat näköpiiriämme ja mahdollisuuksiamme. Nämä aikaansaannokset ovat olleet mahdollisia vahvasta ja lannistumattomasta rationalistiliikkeestä johtuen, joka on käynyt rohkeasti päin ahdistelua ja vastaiskuun rikkoen yksitellen henkisen orjuuden kahleet ja tehden meistä oman kohtalomme herroja.

Mutta rationalisteilla ei ole aikaa levätä laakereillaan. Voittokulku kestää vain niin kauan kuin me olemme valppaita ja valmiita puolustamaan ja laajentamaan ihmisjärjen imperiumia.

Uskonnolla on taipumus hiipiä takaisin vapaamielisille reviireille aina vaan uusin tavoin ja yrittää vallata takaisin menetettyjä tyyssijoja. Kertaalleen nurkkaan ahdistettuna ja heikennettynä se voi nukkua talviunta ja palata fundamentalistisin, lahko- ja uus-uskonnollisin pauloin. Iranin vallankumouksen myötä, islamilainen fundamentalismi yritti politisoitua ja vallata takaisin osaa maailmasta provosoimalla ja kiihottamalla kristillisiä ja hindulaisia fundamentalisteja. Perinteisten kristillisten kirkkojen vaimeneminen sekulaarisessa Euroopassa kasvatti suuren joukon innokkaita evankelisia lähetysliikkeitä, jotka hyökkäsivät kehitysmaiden kimppuun. Herätysliikkeet, kuten yliaktiiviset helluntalaiset, uudelleensyntyneet kristityt, hysteeriset uskonparantajat ja omituiset kultit nousivat esiin. Intiassa himmenevä hindulaisuus kasvatti fanaattisen hindulaisen kansallismielisen liikkeen lisäksi tulemalla lannoiteaineeksi tuhansille värikkäille ja loukkaaville jumalanmiehille, jotka ovat yhä enenevässä määrin kiskomassa rikkaita uskovaisia henkisesti nälkäisestä lännestä.

Huolimatta uskontojen uudesta julkisivusta ja niiden suuresta määrästä ja joskus jopa kiihkosta, rationalismi on vakiinnuttanut paikkansa yleisenä viitekehyksenä nykypäivän maailmassa. Lukuisat loistavat ja rohkeat yksilöt ja määrätietoiset ja omistautuneet liikkeet ovat merkittävästi edistäneet nykypäivän saavutuksia.

Ingersoll ja RPA (Rationalist Press Association): Kaksi nykyaikaisen rationalismin merkittävää virstanpylvästä ovat Robert Green Ingersollin luennot Yhdysvalloissa ja RPA:n rationalistikirjojen julkaisut Englannissa. Ingersollin suurenmoiset puheenlahjat ja suorasukaiset näkemykset uskonnon romantisoiduista harhaopeista antoivat innoitteen miljoonille ihmisille ei vain Yhdysvalloissa vaan kaikkialla maailmassa. Hänen suora ja terävä uskonnollinen kritiikkinsä, suuri toiveensa järkiperäisen ja vapaamielisen yhteiskuntajärjestyksen uudistamiselle sekä charminsa, mikä syntyi hänen erinomaisten ja koskettavien kielellisten avujensa sekä hänen intohimonsa ja huumorinsa avulla, jotka olivat ainutlaatuisia ja joita ei oltu siihen mennessä ennen kuultu. Ingersollista tuli niin suosittu, että häntä pidettiin sopivana ehdokkaana Yhdysvaltain presidentiksi. Hänen esimerkkinsä osoittaa, että suorasukaisesti uskontoa ja sen isntituutioita vastaan puhuminen voi kohdata valtavaa julkista vastakaikua.

Yli vuosisata sitten RPA alkoi levittää rationalistisia aatteita korkeatasoisissa klassisissa ja nykyaikaisissa kirjoissaan. "Thinker’s Library" ja "Cheap Reprints" saavuttivat kaukaisia paikkoja ja aukaisi uusia ulottuvuuksia edistymismielisille liikkeille eri puolilla maailmaa, tekemällä pysyvän vaikutuksen rationalismin historiaan.

Intian esimerkki: Intian rationalistiliike oli näiden kahden suuren perinteen suoran vaikutusvallan alla, kasvaen ja hioen intellektuelleja aseitaan ja tullen esiin 1900 –luvun alussa meneillään olevan sosiaalisen vastaanhangoittelun pappisvirkoja vastaan ja uskontoon perustuvan sorron vuoksi. Kiitos tinkimättömän päättäväisyyden, jolla on juuret syvällä taistelujen alkuperässä, se on kypsynyt useiden vuosikymmenten aikana yhdeksi maailman vaikutusvaltaisimmaksi tekijäksi muuttaen traditiosidonnaisimman yhteiskunnan ajattelutapoja. Intian rationalistiliikettä pidetään yhtenä kaikkein energisimmistä ja kaikkein menestyksekkäimmistä liikkeistä jota länsimaiset tarkkailijat ovat viime vuosina arvostaneet todella korkealle.

Bill Cooke ihailee kirjassaan The Blasphemy Depot "toimivaa rationalismia käytännössä" ja pohtii "mitä Intian rationalismi voi opettaa länsimaille". Hän on sitä mieltä, että "irrationaalisuuden pahansuovat seuraamukset ymmärretään paremmin Intiassa" kuin missään muualla. Vuonna 2002 kansainvälisessä rationalistikonferenssissa esittämässään puheessaan "Nykypäivän rationalismin suuri merkittävyys" Paul Kurtz toi julki ajatuksen, että Intian rationalistiliikkeella on "omaleimainen ja erittäin merkityksellinen rooli" esitettävänään "tuodessaan Intiaa 2000-luvulle" ja onnitteli Intian rationalistiyhdistystä "esittämästään johtoportaan roolistaan".

Nämä eivät ole vain kauniita sanoja. Itse asiassa Intian rationalistiliikkeestä on tullut innoittava esimerkki monille länsimaisille rationalisteille synnyttäen, aktivoiden ja nuorentaen heidän omia organisaatioitaan. (Katso myös: Caspar Melville: UNMASKED! India's rationalists are on the frontline of the battle between science and superstition. Cover story of 150th year special issue of the New Humanist, the journal of RPA, Nov 09, 2005).

Paul Kurtz kuvailee rationalismin olevan ’kaikkein tärkein lahjoitus inhimilliselle sivilisaatiolle’. Rationalismi ponnistelee saattaen yhteiskuntaa sekularismia kohti ja vapauttamaan yksilöt uskonnon, taikauskon, dogman ja papiston vaikutusvallasta. Se edistää yksilövapautta ja ihmisarvoa, taistelee ihmisoikeuksien ja ilmaisunvapauden täyttymisen puolesta, oikeudesta kritisoida perinteistä uskonnollista oppijärjestelmää ja kaikkia umpimähkäisiä auktoritäärisiä olettamuksia. Ennen kaikkea se kohottaa voimakkaasti ihmisjärjen ääntä paljastaakseen kaikki pseudotieteet ja ihmisten asettamat perusteettomat fantasiat.

Minkä tahansa rationalistijärjestön keskeisin ominaisuus on sen taisteluhenki ja päättäväisyys puolustaa ajamaansa asiaa kaikista vaikeuksista huolimatta. Rationalismi sitoo vapaamieliset yksilönsä käyttämään järkeään jopa silloin kun se on hankalaa. Jokainen askel kohti edistystä, vapautta ja tasa-arvoisuutta on johtunut ihmisjärjen äänestä, pyristellen hiljennys- ja tukahduttamispyrkimyksiä vastaan.

Nykyaikaisen sivistyneen maailman hedelmät eivät pudonneet vain puista, ne ovat rohkeiden ihmisten aikaansaannoksia uhmaten vakiintuneita määräyksiä ja syöpäläisiä, jotka suojelevat niitä.

Historian väännös: Viime vuosisadan puolivälissä vaarallinen trendi pulpahti pinnalle useissa Euroopan pesäkkeissä. Pehmeästi ja huomaamattomasti tämä ’humanismi’ uhkasi jyrätä edistysmieliset liikkeet alleen, jotka olivat liittyneet laajempaan rationalistivirtaan, etupäässä rationalisti-, vapaa-ajattelija- ja ateistiryhmiin. Humanismi on rationalismin historiallinen edelläkävijä, joka syöksi valtaistuimelta kaikki jumalat ja julisti ihmisen olevan maailmankaikkeuden keskipiste, ennen kuin valistuksenaika koitti. Humanismia on pidetty arvokkaana ja kunnioitettavana rationalistiliikkeen perintönä, mikä on tuntunut aina sulautuneen omaan identiteettiinsä valmistellessaan perustaa rationalismille ja ennakoimalla sen myöhempiä saavutuksia sen historiallisen aseman rajojen puitteissa.

Kuitenkin Valistuksen ajan jälkeen, 1900-luvun ’humanismi’, joka oli ominut vanhan termin Renesanssin ajoilta, leikki isäntää vaaralliselle syövälle, mikä pyrki kääntämään rationalistiliikkeen kurssia sisältä käsin. Kaikki humanistiryhmät eivät joutuneet vaikutukselle samalla tavoin alttiiksi, mutta joistakin tuli liikkeen vääristelyn ja vahingoittamisen välikappaleita. ’Humanismi’ –termin uusi moniselitteisyys aiheutti runsaasti sekaannuksia.

Melkoisesti historiaa vasten, taantumuksellinen ’humanismiliike’ vastasi joidenkin ei-uskovaisten uuden ’uskonnon vailla Jumalaa ja paljastuksia’ etsintään ja eräät eurooppalaisista liikkeistä antoivat sille heti tukensa. Tämä vaikuttaa kuin yksinkertaiselta peiteoperaatiolta, väärinkäyttäen luotettua tuotemerkkiä yrittäen ohjata uskonnonvastaisia liikeitä takaisin uskonnon pariin.

Johtajat etsivät ja saivat valtion hyväksynnän, usein myös osuutensa verorahoista toiminnalleen, luokitellen ne samanarvoisiksi valtionkirkkojen kanssa. Norjalainen organisaatio esitteli kruununkalleudet ja juhli valtavaa menestysta.. Se oli erikoistunut ’vaihtoehtorituaaleihin’, autuaan tietämättömänä tosiasiasta, että Norjaa hallitsi (aivan viimeaikoihin asti) papillinen pääministeri vaikutusvaltaisen evankelisen valtiokirkon papin suojeluksessa, mikä on syytettynä kohteensa ihmisoikeuksien loukkaamisesta. Tämä on itse asiassa se ydin, joka tekee nämä ’humanistit’ niin hyödyllisiksi ja hyväksyttäviksi hallituksille ja kristillisille kirkoille. Ne lamaannuttavat taistelun yhteiskunnan eheyden ja perustan muutoksen puolesta, sen sijaan, että tyytyisivät palvelemaan niitä, jotka jo ovat irroittautuneet uskonnosta paimentaen niitä yhteisöihin, jotka jakavat paljon uskonnollisten yhdistysten ominaispiirteitä, lukuun ottamatta uskoa yliluonnolliseen. Alttaripapit suorittavat ’tekstikatkelmariitit’ myönnytysten, vihkimisten ja hautajaistoimintojen sekä nuorille suunnattujen konfirmaatiojuhlien nimissä. Jopa laulut ja asusteet esitellään. Eräät ryhmät kutsuvat itseään suorasti ’humanistikirkoiksi’ ja vihkivät ’humanistipastoreita’.

On jouduttu ponnistelemaan systemaattisesti saadakseen rationalistit, vapaa-ajattelijat ja ateistit tähän uuteen ilman Jumalaa toimivaan uskonnon perustamisketjuun Intialaisjärjestöt ovat olleet vuosien varrella ’humanististen’ lähetyssaarnaajien erityiskohde. Heidän pyrkimyksensä ovat yhä olemassa. Vain muutamia kuukausia sitten he heittelivät ansojaan, sponsoroiden pientä konferenssia nimeltä ’Rationalismista humanismiin’.

Entiset helluntaiseurakunnan johtajat hyökkäsivät ’humanistiliikkeen’ johtajien kimppuun ja väittivät virkapuvun symbolin käytön vastaavan kristittyjen ristiä tai juutalaisten tähteä ja heidän erityisen uniformun termin ’humanisti’ käytön aivan kuin se olisi patentoitu. Esitelty yksimielinen ja maailmanlaajuinen suurempien voimien nimeen ja ’yhteisiin päämääriin’ perustuva taistelu oli yritys saneerata autonomisia ja heterogeenisiä järjestöjä, vapaasti koottuna leveän sateenvarjon alle ja muuttaa ne asteittain monikansallisen ’humanistisen’ liikeyrityksen haarakonttoreiksi. Itse asiassa joku tarkkaili muutamia tavanomaisten ryhmien ’uudelleensyntymistapauksia’ uuden nimen ja johtajiston alla sitoutuen joihinkin uusiin hyväntekeväisyysprojekteihin. Mutta joka tapauksessa ’humanistikolonisaation’ politiikka ei ole ollut kovin menestyksellinen.

Samanarvoisuuden yläpuolella: Rationalistiliike ei ole selvinnyt vain vääristely-yrityksistä, se on vahvistunut ja levittänyt vaikutusvaltaansa pitkälle ’rationalismin’ reviirille. Haasteet antoivat mahdollisuuden harkita ja keskittyä asemaan ja menettelytapoihin ja vahvistaa rationalistista työtä. Itse asiassa tympiintynyt ja innoton esimerkki tylsästä ja merkityksettömästä kerhokulttuurista elvytti virikkeisen tulevaisuudenkuvan rationalismista rikkomassa tietämättömyyden, taikauskon, riiston ja sorron ovia. Kaikentyyppiset rationalistit vaativat, että rationalismi, ateismi, vapaa-ajattelu ja jopa humanismi ei olisi vain yksi elämänmuoto tai yksi uskonnoista. Se ei hyväksy tulevansa pelkistetyksi vain osaksi yhteiskuntaa, joka soittaisi omaa uskonnon sävyttämää osuuttaan sinfoniasta – se haluaa muuttaa tätä yhteiskuntaa ja vapauttaa sen uskonnosta. Se ei taistele tasa-arvon puolesta säännönmukaisesti – se tähtää perinpohjaiseen vallitsevan tilan muutokseen.

Ajatelkaa pientä tasa-arvoa kannattavaa ryhmää Etelä-Afrikassa, jolla on näkemys, että musta- ja valkoihoiset ihmiset ovat tasa-arvoisia. Pysyäkseen positiivisina ja välttääkseen taistelun rotuerottelua vastaan, he rajoittavat pyrkimyksensä heidän omien näkemystensä etsimiseen osana toisenlaista elämäntapaa, yhtä lailla oikeutetusti kuin rasistit! Tai kuin ryhmä ’valkonuttuja’, turmeltumattomia hallituksen työntekijöitä, jotka tulevat esiin ja vaativat oikeuksiaan kieltäydyttyään ottamasta vastaan mitään lahjuksia. He eivät haluaisi tulla syytetyiksi ’korruption parjaamisesta’ ja vain inttäisivät että heidän elämäntapansa on aivan yhtä rehellinen kuin korruptoituneen Mafian. Varmasti molemmat näistä ryhmistä toivotettaisiin mielellään tervetulleiksi niin rasistien kuin korruptoituneiden hallitusjärjestelmienkin taholta aivan kuin humanistit valtionkirkkojen ja kirkoille lojaalien hallitusten taholta. Senkaltaisilla itsekeskeisillä liikkeillä on mahdollisuuksia yhdistää ja kanavoida kaikki mahdollinen vastaanhangoittelu vainoojiaan vastaan. Huolimatta heidän näennäisesti edistysmielisistä käsityksistään, he saavat sen vuoksi aikaan taantumusta.

Rationalist International: Yhdysvalloissa on ollut vastustusta humanismin kieroutuneisuutta vastaan. Uusi termi ’sekulaaris-humanismi’ luotiin osoittaakseen ero editysmielisten humanistityylien ja sen kaimojen välille. ’Humanisti’ -lähetystön johtajat, jotka alkoivat viipymättä käyttäytyä kuin lailliset omistajat, kielsivät kaikkien adjektiivien käytön ’humanismi’-sanan yhteydessä. Mutta sekulaaris-humanismi tiukasti vakiinnutti itsensä ja on ilmentänyt siitä lähtien edistysmielistä humanismityyliä. Sekulaaris-humanismi on rationalismia hieman erilaisin keskeisin ajatuksin.

Jopa nykyaikaisen humanistiliikkeen sisällä vääristyneet nyörit ottivat pikku hiljaa peräpenkin. Tänään yli puolet itsensä ’humanisteiksi’ tunnustautuvista ovat selkeästi rationalisteja, vapaa-ajattelijoita, ateisteja tai sekulaaris-humanisteja. Kriteerinä ei ole vain nimi. Jopa ’humanistiryhmien’ joukossa on useita, jotka jakavat kaikki rationalistiset käsitykset ja ovat samalla tavalla sitoutuneet sosiaalisiin ja poliitisiin muutoksiin kuten monet rationalistit.

1990 –luvulla esimerkiksi Kanadan humanistijärjestöä on kiivaasti arvosteltu sen "vastustamisesta" (Lue: Itse asiassa taistelemisesta uskonnottoman yhteiskunnan puolesta) ja nuhdeltu ’epäonnistuneiksi’ humanisteiksi. Nykyisen presidentin, Tri. Henry Morgentalerin johdon alaisuudessa he ovat kuitenkin onnistuneet luomaan lisääntyvän ihmisoikeuksien vapauden kiinteästi Kanadan yhteiskuntaan kuten myös valtion laiksi. Valtio, jossa abortti on ollut kokonaan kielletty, kääntyivät heidän määrätietoisen ja omistautuneen vaikutusvallan alaisuudessa yhdeksi kaikkein liberaaleimmista tässä asiassa – todellakin kunnioitettava ja ihailtava menestys!

Historiallisesti rationalismi alkoi kritiikkinä uskonnollisia tekstejä kohtaan ja uskonnollisten laitosten kyseenalaistamisena ja niiden vaikutusvallan tutkimisena yhteiskuntaa ja sen yksilöitä kohtaan. Viimeisten vuosisatojen aikana se koki evoluution. "Nykypäivän suuri haaste on horroksen ja ahdasmielisten tapojen vastustaminen ja ihmisjärjen ja kriittisen ajattelun metodien levittäminen kaikille ihmisen kiinnostuksen alueille" kirjoittaa Paul Kurtz.

Nykyaikainen rationalismi tavoittelee uskonnon jälkeistä yhteiskuntaa. Se tutkii ja paljastaa perinteisiä ja uuden ajan paranormaaleja ja muita yliluonnollisten ihmetekojen väitteitä. Se edellyttää sekulaarista yhteiskuntaa, missä valtio ja uskonto ovat ehdottomasti erillään ja uskontoja ei tueta eikä avusteta. Se tuomitsee fundamentalismin, väkivaltaisuudet ja suvaitsemattomuuden ja yrittää torjua niitä. Se kannattaa vapaa-ajattelua, vapaata tutkimusta ja itsemääräämisoikeutta ja auttaa yksilöitä katkaisemaan henkisen orjuuden kahleet. Se edistää ihmisen suorituskyvyn täyttymistä ja toivoo ja rohkaisee järjen ohjaamaa mielikuvaa, unelmia ja vahvoja tunteita. Sen laajassa virrassa se käsittää ja sovittaa kaikki liikkeet, jotka keskittyvät joko johonkin yksittäiseen tai tiettyihin erityisiin rationalismin piirteisiin, myötävaikuttaen ihmismielen emansipaation yleiseen toimintalinjaan – ateistiryhmien kieltäen jumalallisten voimien olemassaolon antaen sen sijaan mahdollisuuksia ihmisille, vapaa-ajattelija- ja sekulaaris-humanistisille ryhmille keskittyen sosiaalisiin ja poliittisiin kysymyksiin, skeptikkoryhmille, jotka ovat omistautuneet pääasiallisesti paljastamaan paranormaaleja väitteitä – ja mitkä tahansa liikkeet näissä puitteissa, jotka viimein nousevat tulevaisuudessa esiin vastaamalla uusiin haasteisiin ja ongelmiin. Vuonna 1995 perustetun Rationalist International ensimmäisen New Delhissa järjestetyn rationalistikonferenssin aikana liike astui rationalististen aatteiden ja kantojen maailmanlaajuiseen eturintamaan välittäen virikkeitä, selkeyttä, voimia, rohkeutta ja solidaarisuutta monille rationalisteille eri puolilla maailmaa. Vastaamalla uusiin irrationalismin ja suvaitsemattomuuden haasteisiin ja rohkaisemalla uusien tapojen ja metodien muutosvaikutuksiin mukaan luettuna internet, televisio ja monet muut informaatioteknologian aikaansaannokset, rationalistiliikeiden täytyy kasvaa yhteen yhteisvoimin, rohkeasti ja peräänantamattomasti joka maailman kolkassa, vaikuttaen ihmisen historian kulkuun.

Sanal Edamaruku is the President of Rationalist International and Indian Rationalist Association. He is the founder of Indian Atheist publishers, Asia's largest freethought book house, and the editor-in-chief of journals Modern Freethinker (English) and Therali (Malayalam). He is Honoray Associate of Rationalist Press Association (UK) and New Zealand Association of Rationalists and Humanists.