RATIONALIST INTERNATIONAL

Uutiskooste # 181 (8 July 2009)

http://www.rationalistinternational.net

Tässä numerossa

 

Burkhakielto, Ranska ja Sarkozy

Kieltääkö vai eikö kieltää?

Sanal Edamaruku

Afgaanileski Kabulissa marraskuussa 2001, YK:n maailman ruokaohjelma (AP Photo/Laura Rauch)
Afgaanileski Kabulissa marraskuussa 2001,
YK:n maailman ruokaohjelma (AP Photo/Laura Rauch)

Ranskan hallitus haluaa kieltää burkhan, islamilaisen kokovartaloviitan joka peittää naisen päästä kantapäähän ja sallii ulosnäkemisen vain silmien edessä olevan verkon läpi. "Meidän maassamme emme voi hyväksyä naisten olevan vankeja ristikon takana, eristettynä kaikesta sosiaalisesta elämästä, vailla mitään identiteettiä", presidentti Nicolas Sarkozy sanoi parlamentin molempien kamarien yhteiskokouksen puheessaan, joka sai pitkät suosionosoitukset. "Burkha ei ole uskonnollinen merkki, se on alistuvuuden ja alistamisen merkki - haluan sanoa tämän vakavasti", hän sanoi. "Se ei ole tervetullut Ranskan tasavallan alueelle."

Sekularismi ei ole vain Ranskan perustuslain pilari; se on modernin sivistyksen olennainen osa, ja sitä tulee puolustaa kaikkia uskonnollisia hyökkäyksiä vastaan, joilla yritetään kumota historian saavutuksia. Sekulaaria identiteettiä puolustaessaan Ranska on aina ollut rohkaiseva malli vapauden ja edistyksen puolella. Mutta voiko demokraattinen valtio yksinkertaisesti kieltää tietyn vaatteen koska se on alistumisen merkki, uskonnollisesti tai muuten? Entä ne naisetotka itsepintaisesti väittävät, että on heidän harkittu valintansa kätkeä vartalonsa ja kasvonsa tämän uhkaavan kaavun alle? Eikö heillä tule olla oikeus tehdä niin? Millä perusteella se voitaisiin kieltää?

Tämä asia on erilainen kuin vuonna 2004, kun Ranska kielsi niqabin jauut uskonnolliset symbolit valtion kouluissa. Koulujen mieltäminen suojelualueeksi, missä kaikki lapset ovat tasa-arvoisia ja mihin poliittisen, uskonnollisen tai suvun vallan koura ei ylety, on yksi parhaista vapaan yhteiskunnan takeista. Ja maallinen "univormu", vailla mitään uskonnollisia voimasymboleita, voi osaltaan luoda ilmapiiriä joka rohkaisee nuoria mieliä muodostamaan omat vakaumuksensa ja löytämään oman tiensä elämässä.

Mutta burkhanaiset ovat vastuullisia aikuisia, Ranskan kansalaisia tai vieraita, jotka nauttivat yksilönvapautta ja itsemääräämisoikeutta. Näihin kuuluu oikeus luopua vapaudestaan. Ja jos he valitsevat puvun joka näyttää liikkuvalta vankiselliltä, olkoon niin.

On täysin mahdollista, että he puolustavat burkhaa vain perheen ja yhteisön painostuksen pelossa myöntämättä tätä, ja että he salaa huokaisisivat helpotuksesta jos Ranskan valtiovalta kumoaisi islamilaisen perhevallan ja vapauttaisi heidät. Mutta asiat eivät välttämättä ole näin yksinkertaisia. Motiiveja voi olla muitakin, motiiveja joita monet meistä eivät ehkä ymmärrä tai hyväksy.

Burkhan pitäminen ei ole muotikannanotto. Se on alistumista pukeutumiskoodiin. Sen rikkominen voi aiheuttaa epämukavuutta, jopa paniikinomaista pelkoa. Tämä on ehkä epärealistista Ranskassa, missä mikään talibanien moraalipoliisi ei voi ahdistella heitä, mutta sosiokulttuurisen tabun rikkomisen pelko voi olla niin syvään juurtunut, että se säilyy kulttuurisen kontekstin vaihtumisesta huolimatta. Useimmissa yhteiskunnissa julkinen alastomuus on kaikkein vahvin tabu. Alastomana marssittaminen on siksi yksi kovimmista kidutusmenetelmistä. Monet eivät pysty voittamaan estojaan ja menemään suomalaiseen saunaan, vaikka alastomuus on silloin sallittua eikä aiheuta mitään vaaraa. Joillekin naisille, jotka eivät ole koko aikuiselämänsä aikana paljastaneet kasvojaan julkisesti, voi olla yhtä vaikeaa laskea huntunsa. Tällaisissa tapauksissa ystävällinen rohkaiseminen voi auttaa paljon enemmän kuin riisumismääräys. Jos Sarkozyn aikomus on auttaa näitä naisia vapauttamaan itsensä - olettaen että he ylipäätään haluavat tulla autetuiksi - käytettävissä olisi paljon parempiakin keinoja kuin kielto. Hienovarainen neuvonta voisi auttaa, auttava puhelin, rahallinen tuki, turvakodit, koulutus ja auttaminen työpaikan saannissa. Tällainen apu pitäisi olla kaikkien saatavilla, niin miesten kuin naisten, jotka tarvitsevat auttavaa kättä päästäkseen omista vankiloistaan.

Mutta asiassa on toinenkin puoli. Kasvottomat muumiot saavat monet kanssaihmiset huolestuneiksi millaisia surullisia, julmia ja ehkä vaarallisia salaisuuksia uhkaava kaapu kätkeekään. Se on pelottava kohtaaminen, ei pelkästään häilyvän terrorismiuhan takia. Toisia loukkaa joutua todistamaan ihmisen alentamista kasvottomaksi mytyksi mustaa kangasta. On kuin kohtaisi ihmisen orjankahleissa tai koiranhihnassa: syvästi häiritsevää, loukkaus kohteliaisuutta, julkista säädyllisyyttä ja moraalia kohtaan. Ilman uskonnollisen instituution tai perinteen tukea, kahleidensa puolesta taistelevat uhrit olisivat vaarassa leimautua mielisairaiksi.

Kumma kyllä, tutumpi näky kristillisistä nunnista kaavuissaan, muinainen teloitusväline kaulassaan, ei häiritse ihmisiä niinkään. Jos Sarkozy kykenisi katsomaan asiaa puolueettomasti, niiden pitäisi olla seuraavana kiellettävien listalla. Vapaan valinnan osalta useimmat nunnat eivät ole sen paremmassa asemassa kuin burkhasisarensa. Heolivat onnettomia alaikäisiä tyttöjä kun heidät työnnettiin huivin alle ilman paluulippua. Valitettavasti Sarkozyn puolueettomuus ei ole vailla epäilystä. "Kuulun katoliseen kulttuuriin, katoliseen perinteeseen, katoliseen uskoon..." hän julistaa kirjassaan Tasavalta, uskonnot ja toivo. Katolisena hän kenties rukoilee Neitsyt Mariaa, joka kaikissa perinteisissä kuvauksissa esitetään huivin peittämänä. Ja jos hän päättäisi vierailla paavin luona yhdessä Carla Brunin kanssa, hänen olisi noudatettava Vatikaanin protokollaa joka vaatii vierailevien ensimmäisten naisten pukeutuvan mustaan ja huntuun. Prinssi Charlesin Camilla-vaimo hiljattain joutui tekemään näin. Radikaali "sekulaari" aktivismi, joka katsoo sormien läpi yhtä uskontoa, ei ole kovin vakuuttavaa ja voi tietyissä olosuhteissa jopa rohkaista etnosentrisyyttä - vaarallinen viesti.

Poliittisesti katsoen burkhat ovat kuin julisteita jotka symboloivat islamistisen fundamentalismin voittoa: hyvin hyökkäävä ja provokatiivinen signaali mille tahansa sekulaarille yhteiskunnalle. Jos ne yrittää ottaa väkisin alas, ne lisääntyvät ja syntyy marttyyrejä. Kiina ei menestynyt kovin hyvin Falun Gongin tukahduttamisessa, koska maassa, jossa on paljon tyytymättömiä kansalaisia, jopa tämä epämääräinen liike saattoi nousta vastarinnan symboliksi ja katalysoida vakavaa levottomuutta. Mustafa Kemal Ataturk, modernin sekulaarin ja demokraattisen Turkin isä, kampanjoi pontevasti burkhaa vastaan, mutta ei kieltänyt sitä toteuttaessaan laajat poliittiset, sosiaaliset ja kulttuuriset uudistuksensa valistuksen hengessä. Hän erotti valtion uskonnoista ja teki naiset ja miehet tasa-arvoisiksi nuoressa tasavallassa, mikä loi suurta innostusta, ylpeyttä ja toivoa. Vastaavasti Ranska aikoinaan rajoitti kaikkivaltaisen roomalaiskatolisen kirkon dominoivaa vaikutusta ja perusti sekulaarin yhteiskunnan. Nyt se yrittää puolustaa sekulaaria identiteettiään uutta uskonnollista aaltoa, maailmanlaajuisesti nousevaa islamilaista fundamentalismia vastaan.

Mutta onko burkhan kielto tosiaan paras puolustus? Islamilaiset fundamentalistit burkhineen ovat pienenpieni vähemmistö Ranskan arviolta viidestä miljoonasta muslimimaista tulleesta siirtolaisesta. Jos Ranskan hallitus päättää käyttää kovia otteita, yksilönvapauteen ja itsemääräämisoikeuteen sitoutuneelle demokraattiselle yhteiskunnalle koituva vahinko voi ylittää hyödyn. Julkisen katseen säästäminen muutaman myöntyväisen uhrin uskonnollisen tukahduttamisen häiritsevältä näyltä ei ratkaise ongelmaa: se työntää sen näkymättömiin ja pois hallinnasta. Julkinen koulutus ja tuen tarjoaminen niille, jotka haluavat ulos, olisi joka suhteessa parempi ratkaisu.

Käännös: Timo O. Karjalainen

Torinon käärinliina: luojansa kuvaksi tehty - Leonardo da Vincin

Torinon käärinliina
Torinon käärinliina

Arvoituksellinen Torinon käärinliina, jonka satojen vuosien ajan uskottiin olevan ristiinnaulitun Jeesuksen hautausvaate johon jäi hänen kasvonjälkensä, saattaa olla Leonardo da Vincin omista kasvoistaan tekemä. Newyorkilaisen School of Visual Artsin Lillian Schwartzin uusi tutkimus demonstroi tietokoneskannauksin, että liinan kasvoilla on tarkalleen samat mitat kuin da Vincin kasvoilla.Renessanssitaiteilija on saattanut luoda esineen käyttäen uraauurtavia valokuvaustekniikoita ja veistosta omasta päästään.

Jo 1988 hiiliajoituksella todistettiin liinan olevan aivan liian nuori ollakseen aito. Se voisi kuitenkin olla da Vincin aikakaudelta. Leonardoa oli jo kauan epäilty sen luojaksi. Mutta nyt asiasta näyttää olevan todisteita.

Kirjassaan Turin Shroud: How Leonardo da Vinci Fooled History (Torinonkäärinliina: kuinka Leonardo da Vinci narrasi historiaa) Oliver Prince ja Lynn Picknet esittivät jo 1994 että kuuluisa kasvojenpainauma olisi tehty kehittyneellä valokuvaustekniikalla. Da Vinci tunsi valokuvauksen periaatteet (jotka tunnettiin kauan ennen kuin ensimmäiset valokuvat otettiin 1820-luvulla) ja hän teki kokeita camera obscuralla. Käärinliinan kuva näyttää olevan tehty käyttäen valoherkillä kemikaaleilla päällystettyä kangasta filminä projisoimaan kasvot valokuvanegatiiviksi. Tällä tekniikalla tehdyt kokeet tuottivat kasvonjälkiä, jotka ovat hyvin samanlaisia kuin pyhäinjäännöksessä. Nyt tietokoneskannaus antoi puuttuvan linkin Leonardoon. Käärinliina voisi olla uusi "Da Vinci -koodi", luotu tekemään maalarin omat kasvot kuolemattomiksi.

Toinenkin linkki on löydetty. Oliver Princen tutkimusten mukaan käärinliinan kasvojen mittasuhteet ovat samat kuin da Vincin ristiriitaa, sillä Creator Mundi on selvästi maalattu käyttäen da Vincin omien kasvojen mittasuhteita mallina. Sama koskee kuuluisaa Mona Lisaa, kuten Lillian Schwartz osoitti jo 1980-luvulla.

Käännös: Timo O. Karjalainen

Turkki hyvästeli yhden sekulaarisuuden keulakuvistaan

Prof. Dr. Turkan Saylan
Prof. Dr. Turkan Saylan

Turkan Saylan kuoli 18. toukokuuta 74 vuoden ikäisenä. Hän oli kuuluisa sekularisti ja naisten oikeuksien puolestapuhuja, joka muutti tuhansien köyhien nuorten tyttöjen elämän Turkin maaseudulla tukemalla heidän koulutustaan. Hänen hautajaisiinsa Istanbulissa osallistui tuhansia taustoiltaan ja elämäntyyliltään erilaisia ihmisiä, heidän joukossaan monia naisia, jotka surivat äitihahmoa ja hyväntekijäänsä. "Sinä, rakas tyttäreni, lakkaa kysymästä itseltäsi 'Miksi olen syntynyt tytöksi?', ja ota tavoitteeksesi tulla parhaaksi mitä voit olla", sanoi Saylanin Turkin tytöille osoittama kirje, joka luettiin hänen hautajaisissaan. Hän oli kirjoittanut sen hiukan ennen kuolemaansa, vielä julkaisematonta kirjaa varten.

Turkan Saylan oli ihotautilääkäri, Istanbulin yliopiston entinen professori ja WHO:n konsultti, joka taisteli lepraa (spitaalia) vastaan. Hän kehitti voimakkaasti Turkin lepra-avustusyhdistyksen (Turkish Leprosy Relief Association) toimintaa ja oli mukana perustamassa kansainvälisen lepraliiton (International Leprocy Union). Vuonna 1986 hän sai kansainvälisen Gandhi-palkinnon työstään tällä alalla. Vuonna 1989 hän perusti hyväntekeväisyysjärjestön, jonka nimi on Cagdas Yasam Destekleme Dernegi (CYDD, mikä tarkoittaa "yhdistys tukemaan nykypäivän elämää") ja omisti itsensä köyhien lasten koulutukselle. Järjestö on mahdollistanut koulutuksen noin 58000 lapselle, joista suurin osa on tyttöjä, tarjoamalla opiskelija-apurahoja ja -stipendejä. Aysel Celikel, entinen oikeusministeri ja professori Saylanin oikea käsi, on Saylanin seuraaja organisaatiossa.

Surijoita Sislissä, Istanbulissa 19. toukokuuta 2009
Surijoita Sislissä, Istanbulissa 19. toukokuuta 2009

Saylan oli sairastanut rintasyöpää 19 vuotta - koko ajan työskennellen hellittämättä köyhien koulutuksen puolesta. Lopulta viime vuonna hänen fyysinen kuntonsa huononi dramaattisesti. Suurimman osan elämänsä viimeisistä viidestä kuukaudesta hän joutui viettämään sairaalassa solumyrkkyhoidossa. Sairautta enemmän häntä saattoi tänä aikana heikentää Turkkia hallitsevan islamistisen oikeudenmukaisuuden ja kehityksen puolueen harjoittama brutaali häirintä. Koska hän oli vankkumaton sekularisti, hän oli ollut piikki puolueen lihassa jo pitkään. Nyt hänen oli puolustettava itseään oikeudessa useita kertoja sitä järjetöntä syytöstä vastaan, että hän olisi ollut vehkeilemässä sotilasvallankaappausta. Huhtikuun toisella viikolla, kun lääkärit sallivat hänen viettää viikonlopun kotona, oikeistoleiri käytti tilaisuutta hyväkseen ja antoi julman iskun. Sinä viikonloppuna poliisi ratsasi hänen kotinsa ja toimistonsa, ja kuolemansairas tri Saylan sai avuttomana katsella, miten he takavarikoivat ja tuhosivat sekä yksityisiä että ammatillisia asiakirjoja. Hänen kollegansa joutuivat myös tarkkailuun, 17 CYDD:n toimistoa ratsattiin ja yli 500 tytön opiskelustipendien asiakirjat katosivat. Niinpä he eivät voi saada taloudellista apua nyt. CYDD:n verkkosivuilla www.cydd.org.tr tri Saylan korosti, ettei järjestö tue sotilasvallankaappausta eikä islamilaista lakia, vaan Turkin perustajan Mustafa Kemal Atatürkin sekulaareja ihanteita. Hän selvensi kantaansa lisäksi televisiohaastattelussa, ja syytti hallitusta epäoikeudenmukaisuudesta häntä ja hänen organisaatiotaan kohtaan. Yleisö oli järkyttynyt ja vihainen.

Suuttumus hallitusta kohtaan ja sekulaarisuuden voimakas korostaminen tekivät Turkan Saylanin hautajaisista poliittisen tapahtuman. Sen lisäksi, että hänelle osoitettiin kiitollisuutta ja kunnioitusta lepraa vastaan taistelleena lääkärinä ja köyhyyttä ja sukupuolten epätasa-arvoa vastaan työskennelleenä koulutuksen edistäjänä, häntä juhlittiin sekulaarisuuden keulakuvana, symbolina taistelulle islamilaisen fundamentalismin nousua vastaan. "Jos hänen toimintansa katsotaan tukeneen vallankaappausta, niin sitten me kaikki olemme vallankaappajia!", sanoi Aysel Celikel raikuvien suosionosoituksien kaukuessa. "Turkki on sekulaari ja pysyy sekulaarisena!" ihmiset huusivat uudelleen ja uudelleen kaduilla. Armeija lähetti seppeleen, jonka teksti oli "Olemme kaikki Ataturkin sotilaita", ja Saylanin arkku oli verhottu Turkin lippuun. Hallitus ei uskaltanut lähettää edustajaa ja pysyi vaiti.

Käännös: Ronja Addams-Moring


Copyright © 2009 Rationalist International. Tämän uutistiedotteen artikkeleita voi julkaista, kopioida, lähettää edelleen ja lainata niitä artikkeleihin, jos lähteenä ilmoitetaan seuraava: Rationalist International Bulletin #181. Copyright © 2009 Rationalist International