Intia ansaitsee presidentin, joka tuntee (paremmin) arvonsa ja vastuunsa

Sanal Edamaruku Puheenjohtaja, Indian Rationalist Association ja Rationalist International

Runoilijapresidentti ja maailmankaikkeuden luoja

Intian presidentti, tri. APJ Abdul Kalam on ollut kiistellyn jumalmiehen Sai Baban loisteliaiden syntymäpäivämenojen päävieras 23. marraskuuta 2006. On häpeällistä ja loukkaavaa, että Intian presidentti osoittaa kunnioitustaan sahramikaapuiselle huijarille, joka käyttää hyväkseen herkkäuskoisia väittämällä, että hän saa luotua ”pyhää tuhkaa” ilmasta, parantaa kaikki sairaudet, on luonut maailmankaikkeuden ja muutakin hölynpölyä. Presidentti Kalamin suhteen asiaa pahentaa se, ettei hän tyytynyt vain suhdetoimintatyyppiseen esiintymiseen, vaan teki kaikkensa ylistääkseen huijaria.

”Rakastan Sai Babaa suunnattomasti,” sanoi tri. Kalam puheessaan Sai Baban päämajassa Puttaparthissa. ”Kirjoitin runon äidinkielelläni syntymäpäivätervehdykseksi Sai Baballe.” Eikä häntä hävettänyt julkisesti lukea runoaan (käännöksenä tamilista teluguksi) hurraavalle joukolle Sai Baban innokkaita seuraajia. Tämä varsin nolo teelmä kohotti Sai Baban kunniaan hyvyyden kimaltelevana majakkana ja symbolina. Sai Baban olemassaolo, riemuitsi Intian presidentti, teki maan aurinkokunnan siunatuimmaksi planeetaksi.

Tämä ei ole vain äärimmäisen typerää ja mautonta. Se on lisäksi edesvastuutonta ja vulgaaria tavalla, joka ei ole sopusoinnussa Intian presidentin viran arvon kanssa. Presidentti Kalam on antanut Intiasta väärän mielikuvan ja pettänyt kansansa luottamuksen. Intia ansaitsee presidentin, joka tuntee (paremmin) arvonsa ja vastuunsa.

Intian presidentti tri. APJ Abdul Kalam ja Satya Sai Baba

Tiedemiespresidentti ja paljastettu ihmeidentekijä

On surullista, että Intiassa on vielä paljon köyhiä ihmisiä, jotka eivät saa edes perussivistystä ja joilla ei ole mitään mahdollisuutta oppia ymmärtämään luonnontieteitä. He ovat helppoa saalista petoksille, jotka lietsovat heidän pelkojaan, antavat heille toivoa ”ihmeistä” ja lupaavat taianomaisia ratkaisuja kaikkiin ongelmiin. Ihmeiden kaupustelijat ja uskollaparantajat tartuttavat vaarallista tautia Intian yhteiskunnan heikoimpaan osaan ja heidät on pysäytettävä kaikin mahdollisin keinoin. Taikauskon ja sokean uskonnollisuuden uhrien auttaminen katkomaan alkukantaisen ajattelutavan kahleet ja siirtymään 2000-luvulle on epäilemättä yksi ensisijaisista tehtävistä Intian väestön inhimillisessä kehittämisessä.

Paitsi että tri Abdul Kalam on Intian presidentti, hänet tunnetaan myös yhtenä Intian johtavista tiedemiehistä ja tämä on synnyttänyt suuria toiveita paremmasta tulevaisuudesta, jota tiede ohjaisi ja suojelisi. Hänen kehittämänsä ”Vision 2020” lupaa johtaa Intian sulavasti kehittyneen maailman tasolle. Jos tällä tasolla ja tässä asemassa oleva mies käyttää vaikutusvaltaansa pelastakseen skandaalien tahriman jumalmiehen, hän pettää luottamuksen vakavalla ja anteeksiantamattomalla tavalla.

Lasten presidentti ja lasten väärinkäytöstä epäilty

Viime vuosina Sai Baba on ollut kansainvälisissä uutisissa toisenkin skandaalin keskipisteenä. Ikääntyvää jumalmiestä syytetään seuraajiensa alaikäisten lasten seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Useita tapauksia on tullut ilmi Intiassa ja ulkomailla. Vaikka näyttää vielä olevan pitkä matka siihen, että Intian viranomaiset aloittavat oikeudenkäynnin tätä rikollista vastaan, jolla on hyvät yhteydet, hyvin monet uhrit ja todistajat – lähinnä Euroopassa ja Yhdysvalloissa – eivät enää vaikene ja ole välittämättä hänen rikoksistaan. Jotkut heidän lausunnoistaan on kirjattu artikkeleissa, jotka ilmestyivät lontoolaisessa The Daily Telegraph-lehdessä ja Tanskan television tuottamassa dokumenttifilmissä ”Sai Baban viettelemät”. Vuonna 2000 UNESCO katkaisi yhteytensä Sai Babaan olemalla antamatta tukea ja osallistumatta konferenssiin, jonka se oli suunnitellut järjestävänsä Puttaparthissa, Intiassa, yhdessä Institute of Sathya Sai Education -järjestön (ISSE, Thaimaa) and The Flinders University Institute of International Education –instituutin (Australia) kanssa.

Mutta kaikki tämäkään ei tunnu olevan tarpeeksi, että presidentti tri. Adbul Kalamia lakkaisi julkisesti ylistämästä pudonnutta sahramitähteä maasta taivaaseen ja antamasta tälle kansallisia kunnianosoituksia tämän häpeän peittämiseen. On järkyttävää ja jokseenkin makaaberia nähdä presidentti Kalam, joka mielellään esiintyy lasten seurassa ja ylläpitää itsestään mielikuvaa Intian nuorten suurena ystävänä, tukijana ja suojelijana, täysin rauhallisena ja hyvissä väleissä sellaisen miehen kanssa, jonka katsotaan käyttäneen alaikäisiä seuraajiaan julmalla ja epäinhimillisellä tavalla seksuaalisesti hyväkseen hurskaan hahmonsa turvin.

Filantropiaa? Kirje Intian presidentille

Likaantunut ja lyöty Sai Baba löysi itselleen uuden avatarin, ilmenemismuodon. Vuosi siten, hänen täyttäessään 80 vuotta, ihailijat ilmoittivat häneen muuttuneen ihmeidentekijästä filantroopiksi. Sai Baban säätiön, joka väittää olevansa ”maailman suurin hallitusten ulkopuolinen järjestö YK:n jälkeen”, sanotaan käyttäneen miljoonia dollareita juomavesi-, sairaala ja kouluprojekteihin Puttaparthin (Andhra Pradesh) ympäristössä ja Bangaloressa (Karnataka). Hänen maanläheinen kehitystoimintansa voittaa puolelleen ”jopa ei-uskovien sydämet”, hänen tukijansa toivoivat.

Joulukuussa 2005 kirjoitin kirjeen presidentti tri. Adbul Kalamille, mutta siihen ei koskaan tullut vastausta. Siinä vaadittiin rikostutkimusta Sai Baban toiminnan suhteen. ”Jos Sai Baban kehitysprojektien on tarkoitus olla suopeudenosoitus, joka mitätöi hänen rikoksensa, on tämä menettely ennenkuulumaton eikä hyväksyttävissä,” kirjoitin siinä. ”On häpeäksi Intialle, että hyvin perustellut syytökset ja lukuisat hyvämaineiset todistajat Sai Babaa vastaan jätetään huomiotta ilman mitään tutkimusta. Pääseekö sahramilla värjättyjen vaatteiden käyttämisellä lain ulottumattomiin? Tuleeko meidän sietää sitä, että poliittinen suojelumekanismi nousee rohkeasti esiin, pilkaten Intian demokratiaa?” kysyin kirjeessäni.

Se, että Sai Baba on käyttänyt osan suuresta omaisuudesta, jonka hän on huijannut herkkäuskoisilta teeskentelemällä omaavansa yliluonnollisia kykyjä, yhteiskunnallisiin parannuksiin sukukylänsä ympärillä, ei tee hänestä filantrooppia. Rosvojen ja gangstereiden tunnettu strategia on rakentaa itselleen vahva tukikohta ja turvasatama kotiseuduillaan hankkimalla ”omien” kyläläistensä täydellinen lojaliteetti. Eikö Kolumbian kokaiinimafia ole tehnyt samaa suhteellisen vaatimattomilla varoillaan? Eikö muuten ole verrattoman ironista, että Sai Baba käyttää rahaa, jonka hän on hankkinut väittämällä kykenevänsä parantamaan kaikki sairaudet, hienoihin erikoissairaaloihin? Sai Baba itsekin, kun hän taannoin sairastui, piti hoitoa yhdessä moderneista sairaaloistaan parempana kuin turvautumista omiin taikoihinsa.

Intian kansalla on perusoikeus saada juomavettä, asianmukaista sairaanhoitoa, koulutusta jne. Jokaisen hallituksen velvollisuus on tuottaa nämä välttämättömät palvelut. On äärimmäisen nöyryyttävää, että ihmisten on pakko ottaa vastaan se, mikä heille kuuluu, almuina ”filantroopin” käsistä, ”filantroopin”, joka odottaa heidän kumartuvan edessään ja kiittävän hänen anteliaisuuttaan. Vielä pahempi tilanne on, jos valtio jättää kansalaisensa riippuvaisiksi ”filantroopista”, joka on rikollinen ja suuruudenhullu ja joka väittää, että hänellä on yliluonnollisia kykyjä ja että hän on jopa luonut maailmankaikkeuden. Sai Baban syntymäpäivästä on tullut kansallisen häpeän päivä Intialle, kun osa johtavista poliitikoista, tieteenharjoittajista ja taiteilijoista on huijarin ja, väitteiden mukaan, lasten hyväksikäyttäjien jalkojen juuressa. Jos he ilmaisevat vihkiytymisensä siksi, että ovat henkilökohtaisesti heikkoja ja herkkäuskoisia, tulee meidän kysyä itseltämme miksi emme valitse itsevarmoja, tehokkaita, vahvoja ja älykkäitä poliitikkoja heidän sijastaan. Jos he taas tekevät niin juhlistaakseen hyvät kontaktit omaavan huiputtajan ja mahdollisen rikollisen ”hyväntahtoisuutta”, he ovat syvästi korruptoituneita.

[Bulletin # 163]

Käännös: Petri Sakkinen