RATIONALIST INTERNATIONAL

http://www.rationalistinternational.net

Paavi, hänen pankkinsa ja mafia

Salamyhkäistä Vatikaanin pankkia johtaa pieni joukko kardinaaleja ja viime kädessä paavi

Vatikaanissa hälistään arkaluontoisten ja hyvin nolojen sisäisten asiakirjojen vuodettua medialle. Viimeisen kuukauden aikana "Vatileaks" on aiheuttanut kolme suurta skandaalia: paavivaltio on paljastunut korruption ja hyvävelijärjestelmän hallitsemaksi, huhutaan paavin murhasuunnitelmasta, ja Vatikaanin pankin väitetään sotkeutuneen pimeään toimintaan.

Kaikki tämä tulee merkittävällä hetkellä: juhlistaessaan 30 vuoden palvelustaan Roomassa paavi Benediktus alias Joseph Ratzinger, 84, on juuri nimittänyt 22 uutta kardinaalia kollegioon, suljettuun miestenkerhoon joka aikanaan valitsee hänen seuraajansa keskuudestaan. Mutta ennen sitä osa johtavista paaviehdokkaista saattaa ryvettyä ja menettää mahdollisuutensa meneillään olevissa skandaaleissa. Ehkä näin on tarkoituskin käydä. Mutta asiaan liittyy muutakin.

Kuvio näyttää perin tutulta, muistuttaen 1980-luvun alkua. Muistatko skandaalin, joka ympäröi Banco Ambrosianon romahdusta ja paavi Johannes Paavali I:n salaperäistä kuolemaa? Vain 33 päivää virkaan astumisensa jälkeen "hymyilevä paavi" murhattiin, tutkivan journalistin David A. Yallopin keräämät todisteet osoittavat*. JPI:n kohtaloa ei sinetöinyt yksistään hänen "jumalaapilkkaava" ehdotuksensa että kristillinen Jumala oli pikemminkin äiti kuin isä uskovaisilleen. Hän myös vastusti katolista oppia tiukasta syntyvyyden säännöstelyn kiellosta - jota hänen seuraajansa JPII myöhemmin niin aggressiivisesti ajoi Humanae vitae -kirjeen nojalla. Ja viimeisenä mutta ei vähäisimpänä: hän julisti puhdistavansa radikaalisti Vatikaanin finanssi-imperiumin. Tämä olisi tarkoittanut päätepistettä Vatikaanin pankin silloisen pääjohtajan, Amerikan arkkipiispan Paul Marcinkusin mafian huumerahojen pesemiselle. JPI ei elänyt niin kauan että olisi saavuttanut tavoitteensa. Muutamia kuukausia myöhemmin kuoli toinenkin mies, joka yritti paljastaa Marcinkusin: journalisti Mino Peccorelli.

Marcinkusin likaisten sopimusten osasto ei käsitellyt vain mafian verirahoja. Se myös kanavoi salaisia Yhdysvaltain rahoja Puolan Solidaarisuus-liikkeen, Nicaraguan contrasissien ym. kirstuihin. Näitä riskialttiita operaatioita ei koskaan tehty “Istituto per le Opere di Religionen“ (IOR) nimissä, kuten Vatikaanin pankkia virallisesti kutsutaan. Ne tehtiin Italian toiseksi suurimman yksityisen pankin Banco Ambrosianon lipun alla. IOR oli sen pääomistaja. Pyhän istuimen uskottu ja rikoskumppani BA:ssa oli sen hallituksen puheenjohtaja Roberto Calvi, mies jota suojasivat hänen erinomaiset yhteytensä. Calvi oli jäsenenä laittomassa "Mustien munkkien" vapaamuurarilooshissa “Propaganda Due”, lyhyesti P2, jolla oli paljon vaikutusvaltaa. Italian varjohallitusta pyöríttävän P2:n jäseniin kuului eturivin journalisteja, parlamentin jäseniä, teollisuusjohtajia, armeijan korkeita kenraaleja ja poliittisia johtajia. Heihin kuului myöhempi pääministeri Silvio Berlusconi, Italian vallanperijä Victor Emmanuel ja Italian kaikkien kolmen tiedustelupalvelun johtajat.

Banco Ambrosianon romahdettua kesäkuussa 1982 Vatikaanin sädekehä uhkasi pudota. Robert Calvi, jota julkisuudessa pilkattiin "Jumalan pankkiiriksi", tuomittiin 27 miljoonan dollarin laittomasta maastaviennistä, mutta säilytti virkansa. Ennen pankkiskandaaliuutisen julkituloa hän varoitti silloista paavia JPII:sta ja pakeni Roomasta. Muutamia päiviä myöhemmin hänet löydettiin Lontoon Blackfriars Bridgestä hirtettynä. Ajatuksia herättävästä symboliikasta huolimatta hänen murhaajiaan ei koskaan saatu oikeuden eteen. Teloittiko hänet P2 tai Vatikaanin mafiakätyrit, ei kenties koskaan saada tietää. Calvin suku väittää edelleen, että hänestä tehtiin syntipukki pankkiskandaalissa. Arkkipiispa Marcinkus pysyi Vatikaanin pankin kunnioitettuna pääjohtajana vuoteen 1989. Hän kuoli Yhdysvalloissa vuonna 2006.

Kolmekymmentä vuotta myöhemmin Vatileaksistä päätellen paavivaltiossa ei ole paljonkaan muuttunut. Joulukuussa 2011 arkkipiispa Carlo Maria Vigano (jota voitaisiin kutsua Vatikaanin pääministeriksi) raportoi arkkipiispa Tarcisio Bertonelle (ulkoministeri) ja paaville massiivisesta korruptiosta ja vallan väärinkäytöstä Pyhän istuimen korkeimmilla virkaportailla. Hänet siirrettiin yhtäkkiä suurlähettilääksi (nuntius) Washingtoniin. Osa hänen Bertonelle lähettämistä räjähdysherkistä kirjeistään, jotka vuosivat italialaiselle sanomalehdelle Il Fatta Quottidianolle, nostattivat nykyisen myrskyn. Niistä paistaa jonkinlainen raivokas valtataistelu. Kiistan keskipisteessä on Bertone, Vatikaanin kakkosmies. Joulukuusta 2010 lähtien hän johtaa Pyhän istuimen uutta sisäistä taloudellisen valvonnan virastoa, joka luotiin paavin määräyksellä. Benediktus näyttää päättäneen siivota - kuten JPI aikoinaan. Hän yrittää kovasti saada Vatikaanin Euroopan unionin "valkoiselle listalle" valtioista jotka noudattavat EU:n vaatimuksia rahanpesun, järjestäytyneen rikollisuuden ja huumekaupan vastaisessa taistelussa. Todellakin kunnianhimoinen tavoite. Historiallista taustaa vasten murhasuunnitelma häntä vastaan ei näytä yhtä absurdilta kuin viralliset Vatikaanin tiedottajat yrittävät maalailla.

[24. helmikuuta 2012]

*) David A Yallop, In God’s Name: An Investigation into the Murder of Pope John Paul I, David Yallop. New York: Bantam Books, 1984, ISBN 0-553-05073-7

Käännös: Timo O. Karjalainen