Nykypäivän rationalismin tärkeä merkitys

Paul Kurtz

Intiassa on ensisijainen tarve kannustaa ja kehittää rationalistinäkemystä. Tosiasiassa, rationalismin kasvu on avain sen tulevaisuuden kehittymiseen. Mikä on totta Intiassa, on totta koko planeetalla.

Intiasta tulee rationalismin paikkansapitävyyden koealue ihmiskunnan tulevaisuudelle. Yli miljardin asukkaan maana, Intia edustaa runsasta monikulttuurista korkeakoulua. Se on koti moniarvoisille kielellisille erillisalueille ja uskonnollisille perinteille. Monet ovat vuosikymmenten takaa, syvään sosiaaliseen käytäntöön syöpyneitä.

Rationalistit ja sekulaarit humanistit kysyvät millä keinoin olisi helpointa auttaa uusien totuuksien selville saamista, menestyksekkäästi ratkaista monimutkaisia inhmillisiä ongelmia ja käsittää ihmisten tarpeet ja arvot. Ja he vastaavat, että se tapahtuu hakemalla syytä, tiedettä ja ilmaista vapaata tutkimusta kouluttaa Intian kansaa ja yhteiskunnan valtakoneistoja.

Suuri osa Intian väestöstä on eri mieltä, tietämättöminä rationalismin merkityksestä tai tarkoituksesta. He uskovat että muinaisen hindulaisuuden tulisi tarjota elämälle perusrunko. Heitä vastaan syöpynyt islam, edustaen suurta vähemmistöä Intiassa ja halliten Pakistania ja Bangladeshia, Intian entisiä naapureita. Muilla merkittävillä vähemmistöillä, kuten sikheillä, buddhalaisilla ja kristityillä on omat uskonrakennelmansa. Fundamentalismin lisääntyessä eripuraisuus näyttää kytevän. Kuinka voittaa mahdollinen tulevaisuuden kuohunta? Kuinka voitaisiin ylläpitää sosiaalista rauhaa?

Intia on maailman suurin parlamentaarinen demokratia. Se perustettiin sekulaarina valtiona, vaikka ankarat rasitukset kyseenalaistavat alituiseen valtion ja kirkon erottamista. Intia kohtaa valtavia sosiaalisia ongelmia: kasvava väestö, ekologinen saaste, varojen loppuunkuluttaminen, kaupunkialueita rasittavat suuret määrät työttömiä, köyhyys, lukutaidottomuus, terveydenhoito, ydinyhteenottojen vaara, jne.

Rationalismin puolustajat uskovat että sen perussovellus on ensisijainen asia jos Intia aikoo kehittyä ja selvittää ongelmansa. Intian Rationalistiyhdistystä täytyy onnitella sen esittämästä johtajan roolista. Intiassa on paljon humani-, ateisti-, maallikko-, skeptikko- ja rationalistiyhdistyksiä jotka tekevät tärkeää työtä useilla alueilla, tosin uskon, että rationalistisella liikkeellä on erityinen ja kenties merkityksellinen rooli esitettävänään; se voi auttaa johdattamaan Intian 2000-luvulle ja jälkiteolliselle, tiedon aikakaudelle. Sanon tämän koska mikä on keskeistä rationalismille, on sillä painoa sekä tieteelliselle tutkimukselle että maalliselle humanismille.

Mitkä ovat olennaiset ainekset rationalismin nykypäivän näkymille? Ensimmäiseksi, nykyajan rationalismi on omistautunut tutkimusmetodeille; on vakuutettava, että jos luontoa ja ihmisten käytöstä pystyy ymmärtämään, pitää silloin käyttää tieteen parhaita keinoja. Uskomukset pitäisi pitää epävarmoina siihen saakka kunnes ne on todistettu tutkimalla, perusteilla ja niiden kokeellisilla seurauksilla. Uskontoon, mystiikkaan, abstraktiin arvailuun, auktoriteetteihin ja tunteisiin perustuvat uskomukset ovat hataria. Siinä missä niillä saattaa olla esteettistä tai runollista arvoa, niillä ei ole minkäänlaista kokemusperäistä faktaa. Tämän päivän suuri haaste on vastustaa velttoutta ja ahdasmielisiä perinteitä ja laajentaa perustelun keinot ja kriittinen ajatteleminen ihmisten kiinnostuksen jokaiselle osa-alueelle. Mahtavia läpimurtoja luonnollisissa, biologisissa ja käytöksellisissä tieteissä saavuttaneet rationalistit toivovat pystyvänsä käyttää samoja keinoja muillakin osa-alueilla. Tämän suuri arvo on osoitettu teollisilla, teknologisilla ja tiedollisilla vallankumouksilla, jotka on haettu inhimillisen tilan parantamiseen.

Suurimmat globaalin yhteisön kohtaamat haasteet ovat että pystyttäisiin laajentamaan tutkimusta hyvinvoivista yhteiskunnista ja keskiluokasta maailman valtavalle vähäosaisten määrälle. Jotta me pystymme saavuttamaan tämän maalin, rationalistien korkeimmalla etusijalla pitäisi olla koulutus. Tämä käsittää kriittisen ajattelun harjoittamisen jokaisen asteen opiskelijoilla, mutta myös joukkotiedotusvälineissä. Tätä pitäisi soveltaa jokaiseen yksilöön yhteiskunnassa. Perusmoraalinen periaate on, että jokaisella henkilöllä, luokasta ja taustasta riippumatta, on oikeus sivistyksen kartuttamiseen. Ajattelemaan oppiminen on olennaista kaikille demokratioille.

Koulutetut ihmiset ovat paras takuu tyranniaa vastaan. Toiseksi, tieteen keinojen soveltamisen mullistavin seuraus on, että se on muuttanut ymmärrystämme luontoa kohtaan. Koska se ei enää perustu muinaiseen hengelliseen metafysiikkaan, näemme että universumi on periaatteessa fyysis-kemiallinen lja se läpikäy kehityksellisiä muuttumisprosesseja. Meidän kosminen näkymämme tänään osoittaa laajenevaan universumiin, jossa on miljoonia galakseja. Jo Darwinin ajoista asti olemme ymmärtäneet, että biosfääri ymmärretään myös osana evoluution tapahtumasarjaa. Ihmiskunnalle ei ole mitään erikoista jumalallista roolia, muuta kuin mitä me pidämme sinä. Moderni tiede on hylännyt muinaiset opit erillisestä sielusta, uudelleensyntymisesta tai kuolemattomuudesta.

Ihmisen kehityksen seuraavat asteet riippuvat osittain siitä mitä me teemme, koska meillä on kyky ymmärtää ja vaikuttaa sen kulkuun. Laajentamalla ymmärrystämme universumista, meillä on paremmat mahdollisuudet laajentaa ihmisen mielenkiintoa ja tulla universumin kansalaiseksi. Tämä mahdollistaa meidät ylittää nurkkakunnat, sovinistiset ja - illuusiot. Kolmanneksi, sekä tieteen keinot ja sen kosminen näkymä tiedon rajalla on antanut meille uusia voimia ja mahdollisuuksia ja nämä ovat täynnä eettisiä merkityksiä.

(a) Voimme käyttää perusteita ja tiedettä arvojemme uudelleenrakentamisessa, tehdäksemme niistä todelliselle tilalle sopivampia. Muinaiset spiritistiset opit monesti neuvovat perääntymään, vetäytymään, kieltämään itsensä, tai ne yleensä keskittyvät pelastukseen. Uusi sekulaari moraalisuus tavoittelee onnellisuutta ja oivallusta tässä elämässä. Sen avainainesosien joukossa ovat koulutus, rationaalisuus, ihmisen kykyjen ja potentiaalisuuden toteuttaminen ja itsemääräämisen kehitys ja että jokaisella on valta omaan kohtaloonsa.

(b) Se tarkoittaa myös sitä, että tulemme olemme kiinnostuneita yhteiskunnallisesta oikeudenmukaisuudesta, yhteisömme yksilöiden tasa-arvoisuudesta huolehtimisesta ja yksilön vapauden arvostamisesta. Tämä edellyttää demokraattista yhteiskuntaa, jossa on sekä poliittinen vapaus että jonkinasteinen taloudellinen demokratia. Mutta lisäksi se hyväksyy, että mikään yhteiskunta ei voi elää eristyksissä. Näin ollen, suurin velvollisuus nyky päivänä on planetaarinen humanismi. Tämä tarkoittaa, että jokaisella henkilöllä on yhtäläinen kunnioitus ja arvo ja että meidän pitkän tähtäimen vastuu on kehittää koko maailman yhteisöä kaikessa missä voimme, olemmehan sen osa. Yhdenkään kansakunnan, riippumatta sen mahdista, ei saisi sallia määrätä muita, eikä jyrkkien uskonnollisten ryhmien pitäisi sallia myöskään estää sosiaalisia uudistuksia.

Meidän tulee olla huolissamme inhimillisten olentojen kohtaloista, luonnosta ja ekologiasta sekä hyvinvoinnin epäsuhtaisuudesta planeettamme eri alueilla. Nykypäivän rationalismin ja sekularismin dramaattiset johtopäätökset/seuraukset ovat: Järjen, tieteen ja kriittisen tutkimuksen edistäminen kaikkialla maailmassa, miekat olisi taottava vantaiksi, päätökset tulisi tehdä yhdessä ja neuvotella erimielisyyksistämme aikaisemmista nationalistisista tai uskonnollisista ennakkoluuloista huolimatta. Meidän tulisi ponnistella yksimielisyyden aikaansaamiseksi.

Ehkä on liikaa vaatia muita hylkäämään syvään juurtuneita uskonnollisia vakaumuksiaan. Mutta ainakin meidän pitäisi yrittää saada heidät lieventämään toimiaan oikeudenmukaisemmiksi ja muuttaa oppejaan suvaitsevimmiksi sekä saada heidät ymmärtämään muiden näkökantoja. Ennen kaikkea meidän täytyy saada kaikki ihmiset vähintäänkin kunnioittamaan toisiaan ja sallimaan vapauden joko uskoa tai olla uskomatta: tämä on demokraattisen yhteiskunnan ja planetaarisen humanismin ensimmäinen periaate.

On ilmiselvää, että Intian rationalistiliikkeellä on ja pitääkin olla erittäin tärkeä rooli, koska asianydin ei ole pelkästään torjua vääriä taikauskoja vaan luoda uusia järjenkäyttöön perustuvia arvoja ja sääntöjä. Tämä tulevaisuudenkuva ei ole negatiivinen: se ei sido kieltämiseen; se on positiivinen ja rakentava. Sen tarkoitus ei ole tuhota vaan rakentaa parempaa, tietoon pohjautuvaa, eikä perättömiin olettamuksiin perustuvaa maailmaa. Keskeisillä ajatuksilla on voimalliset seuraukset; rationalismin ja humanismin aatteilla ja arvoilla on jo ollut kauaskantoisia muutosvaikutuksia. Ne ovat kirjaimellisesti luoneet uudenaikaisen sekulaarisen maailman ja kehitys tulee jatkumaan samanlaisena tulevaisuudessakin. Uskon, että kansainvälinen rationalistikonferenssi tulee keskittymään siihen, kuinka sen vahva sanoma totetutetaan.

Paul Kurtz on Rationalist Internationalin kunniajäsen; Rationalist Press Associationin varapuheenjohtaja; Filosofian Emeritus Professori, New York State University, Buffalo; Center for Inquiry Internationalin puheenjohtaja ja Council for Secular Humanism –järjestön perustaja.

Käännös: Tytti Tikkakoski